Puhe Uukuniemen sankarihautausmaalla 1.7.2018 Uukuniemi-juhlassa


Hyvä juhlaväki!

Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin kuuluva runo Lotta Svärd kertoo naisesta, joka seurasi miestään vuosina 1788–1790 käytyyn sotaan. Mies kaatui, mutta Lotta tiesi, että hänen työnsä sotilaiden tukemiseksi oli tarpeen ja hän lähti edelleen vuoden 1808 sodassa mukaan muonakuormineen. Runo on kuvitteellinen, eikä Lotalle ole löytynyt todellista esikuvaa. Legenda jäi kuitenkin elämään ja Lotan nimeä kantavia maanpuolustusjärjestöjä syntyi myöhemmin kaikkiin pohjoismaihin.

Suojeluskunnista tuli tammikuussa 1918 itsenäistyneen Suomen hallituksen joukkoja, joiden tehtävänä oli ajaa maasta venäläinen sotaväki ja palauttaa maahan järjestys riisumalla aseista työväestön perustamat punakaartit. Vapaaehtoisten naisten joukoille osoittama tuki lääkintähuollossa, kenttäkeittiöissä, viestiyhteyksien ylläpitäjinä ja kirjallisissa tehtävissä loi edellytykset valkoisten joukkojen menestykselle. Vaikka sisällissodan tapahtumat ja osapuolten toiminta on nostettu keskustelussa kriittisen arvioinnin kohteeksi, ei millään tavoin voi väheksyä tukitoimien merkitystä suojeluskunnista ja myöhemmin Saksalla koulutuksen saaneiden jääkäreiden muodostuneiden hallituksen joukkojen menestykselle.

Naisten vapaaehtoinen maanpuolustustyö jatkui sisällissodaksi kehittyneen vapaussodan jälkeen. Suojeluskuntia tukemaan syntyi Lotta Svärd – yhdistyksiä, jotka liitettiin yhteen vuonna 1921. Sääntöjen mukaan järjestön tehtävä oli herättää ja lujittaa maanpuolustusaatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan uskontoa, kotia ja isänmaata. Yhdistyksen toiminta jaettiin neljään jaostoon: lääkintä-, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaosto. Keräys- ja kansliajaoston tehtävät laajenivat 1920–30 luvuilla ensin varojen keräykseen ja myöhemmin kouluttamiseen.

Liikennekannallepanosuunnitelmissa varauduttiin koulutettuja lottia sijoittamaan muun muassa ilmavalvonta-, viesti-, radisti- ja säähavaintotehtäviin. Järjestön paikallis- ja kyläosastojen määrä kasvoi vähitellen yli kahteen tuhanteen osastoon, joiden jäsenmäärä ennen Talvisotaa oli 130 000.

Lotta Svärd – järjestön yhteistyö Suojeluskuntien kanssa tiivistyi talvisodan kynnyksellä. Kesällä -39 linnoitustöiden muonittaminen muodosti mittavan työmaan, joka jatkui ylimääräisen harjoitusten aikaan kenttäsairaaloiden perustamisella. Talvisodan syttyessä edellisten lisäksi viestintä- ja ilmavalvontalotat kuuluivat jo silloin kiinteänä osana puolustusvoimien joukkokokoonpanoihin. Itse asiassa lottien tuki myös rajaseudun väestönsiirroissa oli korvaamaton. Kaiken kaikkiaan vapaaehtoiset ja koulutetut lotat ovat merkittävä Talvisodan torjuntavoittoon vaikuttanut tekijä.

Jatkosodassa Lottien toiminta integroitiin yhä tiiviimmin kenttäarmeijassa taisteleviin joukkoihin. Sodan päättyessä -44 oli sotatoimialueella komennuksella noin 20 000 lottaa. Toiminta jatkui Lapin sodassa ja evakuoitavien alueiden tukitehtävissä aina loppusyksyyn 1944, jolloin valtioneuvosto joutui valvontakomission painostamana lakkauttamaan järjestön ”fasisminluonteisena”. Lottien kohtaloksi koitui järjestön kytkös suojeluskuntiin. Samalla vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttään syntyi valtava aukko kun lähes 240 000 hengen järjestö lakkautettiin.

Vaikka järjestön lakkauttaminen oli pääosalle pettymys ja monella tavoin henkisesti raskas kokemus, toimenpide oli hyväksyttävä osana rauhansopimuksen velvoitteita. ”Vaaran vuosina” kannatustaan kasvattaneen vasemmiston piirissä lottien ansiot pyrittiin mitätöimään ja toiminta jopa tuomitsemaan. Osa lotista leimattiin uuden demokraattisen järjestyksen vihollisena.

Samalla tavoin kuin veteraanien arvostus on viimevuosikymmenien aikana kasvanut kaikkien kansalaispiirien keskuudessa, on myös Lottien toiminta saanut ansaitsemansa kiitoksen. Valitettavasti osalle se on tullut liian myöhään. Perinne kuitenkin elää ja sitä pitää vaalia.

Itsenäisyyden juhlavuotena olemme kiitollisina muistelleet suomalaista yhteiskuntaa, sen haasteita sata vuotta sitten, sotiemme kunniakasta perintöä ja hyvinvointisuomen rakentamista. Ehkä me nuoremmat polvet emme aina tiedosta tai ymmärrä, että Lotat ja Suomen naiset ovat tätä menestystarinaa, jonka ansiosta saamme tätäkin päivää sinivalkoisten lippujen alla.

Uukuniemi-päivien teema Lotat, Suomen naisten suuri tarina on kunnianosoitus erityisesti lotille, mutta myös kaikille sotatoimialueella ja kotirintamalla työtä tehneille naisille. Suomen itsenäisyys ja nykyinen hyvinvointi on myös heidän ansiota, eikä sitä työtä saa koskaan unohtaa, vaan pikemminkin me nuoremmat polvet saamme sitä ylpeydellä jatkaa.

Vesa Huuskonen

Kunnanjohtaja

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest
Vesa Huuskonen

Vesa Huuskonen

Close Menu