Puhe Lotan päivänä 12.5.2018 Etelä-Karjalan Lotta Svärd -perinneyhdistyksen tilaisuudessa


Kunnioitetut sotiemme veteraanit, lotat ja pikkulotat, hyvät naiset ja miehet!

Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin kuuluva runo Lotta Svärd kertoo naisesta, joka seurasi miestään vuosina 1788–1790 käytyyn sotaan. Mies kaatui, mutta Lotta tiesi, että hänen työnsä sotilaiden tukemiseksi oli tarpeen ja hän lähti edelleen vuoden 1808 sodassa mukaan muonakuormineen. Runo on kuvitteellinen, eikä Lotalle ole löytynyt todellista esikuvaa. Legenda jäi elämään ja Lotan nimeä kantavia maanpuolustusjärjestöjä syntyi myöhemmin kaikkiin pohjoismaihin.

Suojeluskunnista tuli tammikuussa 1918 itsenäistyneen Suomen hallituksen joukkoja, joiden tehtävänä oli ajaa maasta venäläinen sotaväki ja palauttaa maahan järjestys riisumalla aseista työväestön perustamat punakaartit. Naisten joukoille osoittama tuki lääkintähuollossa, kenttäkeittiöissä, viestiyhteyksien ylläpitäjinä ja kirjallisissa tehtävissä loi edellytykset valkoisten joukkojen menestykselle. Vaikka sisällissodan tapahtumat ja osapuolten toiminta on nostettu keskustelussa kriittisen arvioinnin kohteeksi, ei millään tavoin voi väheksyä tukitoimien merkitystä suojeluskunnista ja myöhemmin Saksalla koulutuksen saaneiden jääkäreiden muodostuneiden hallituksen joukkojen menestykselle.

Naisten vapaaehtoinen maanpuolustustyö jatkui sisällissodaksi kehittyneen vapaussodan jälkeen. Suojeluskuntien tukemaan syntyi Lotta Svärd – yhdistyksiä, jotka liitettiin yhteen vuonna 1921. Sääntöjen mukaan järjestön tehtävä oli herättää ja lujittaa maanpuolustusaatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan uskontoa, kotia ja isänmaata. Yhdistyksen toiminta jaettiin neljään jaostoon: lääkintä-, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaosto. Keräys- ja kansliajaoston tehtävät laajenivat 1920–30 luvuilla ensin varojen keräykseen ja myöhemmin kouluttamiseen.

Liikennekannallepanosuunnitelmissa varauduttiin koulutettuja lottia sijoittamaan muun muassa ilmavalvonta-, viesti-, radisti- ja säähavaintotehtäviin. Järjestön paikallis- ja kyläosastojen määrä kasvoi vähitellen yli kahteen tuhanteen osastoon, joiden jäsenmäärä ennen Talvisotaa oli 130 000. Kun suojeluskuntiin kuului vastaava määrä miehiä, oli kokonaismaanpuolustukseen käytössä 30-luvun lopulla noin 250 000 koulutettua henkilöä.

Lotta Svärd – järjestön yhteistyö Suojeluskuntien kanssa tiivistyi talvisodan kynnyksellä. Kesällä -39 linnoitustöiden käynnistyessä työmaiden muonittaminen muodosti mittavan työmaan, joka jatkui ylimääräisen harjoitusten aikaan kenttäsairaaloiden perustamisella. Talvisodan syttyessä edellisten lisäksi viestintä- ja ilmavalvontalotat kuuluivat jo silloin kiinteänä osana puolustusvoimien joukkokokoonpanoihin. Itse asiassa lottien tuki myös rajaseudun väestönsiirroissa oli korvaamaton. Henkisesti vahva ja yhtenäinen armeija torjui ylivoimaisen hyökkääjän. Vapaaehtoiset ja koulutetut lotat ovat merkittävä Talvisodan torjuntavoittoon vaikuttanut tekijä.

Jatkosodassa Lottien toiminta integroitiin yhä tiiviimmin kenttäarmeijassa taisteleviin joukkoihin. Sodan päättyessä -44 oli sotatoimialueella komennuksella noin 20 000 lottaa. Toiminta jatkui Lapin sodassa ja evakuoitavien alueiden tukitehtävissä aina loppusyksyyn 1944, jolloin valtioneuvosto joutui valvontakomission painostamana lakkauttamaan järjestön ”fasisminluonteisena”. Lottien kohtaloksi koitui järjestön kytkös suojeluskuntiin. Samalla vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttään syntyi valtava aukko kun lähes 240 000 hengen järjestö lakkautettiin.

Vaikka järjestön lakkauttaminen oli pääosalle pettymys ja monella tavoin henkisesti raskas kokemus, toimenpide oli hyväksyttävä osana rauhansopimuksen velvoitteita. ”Vaaran vuosina” kannatustaan kasvattaneen vasemmiston piirissä lottien ansiot pyrittiin mitätöimään ja toiminta jopa tuomitsemaan. Osa lotista leimattiin uuden demokraattisen järjestyksen vihollisena.

Myös äärivasemmiston miehittämä Valtiollinen poliisi oli kiinnostunut lottien paikallisosastojen arkistoista ja tutki myös järjestön omaisuuden siirtoa järjestön piirijaon saaneeseen Työmaahuoltoon. Syksyllä 1944 perustetuista huoltosäätiöstä ja Työmaahuollosta muotoutui Lotta Svärdin lakkauttamisen jälkeen sen aatteellisia ja taloudellisia perillisiä.

Tuntematon Sotilas ja Sissiluutnantti -romaanien saama julkisuus ja osittain myös yleisradion vasemmistolaistuminen johtivat Lottien kannalta kielteiseen julkisuuteen, jonka kritiikki kohdistui lottia laajemminkin maanpuolustusvastaisena ja jopa veteraanien ansioita vähättelevänä keskusteluna, joka onneksi sai objektiivisempia piirteitä 1980-luvulla, jonka näkyvänä ja konkreettisena osoituksena on tämä Lappeenrantaan pystytetty Lotta-patsas.

Samalla tavoin kuin veteraanien arvostus on viimevuosikymmenien aikana kasvanut kaikkien kansalaispiirien keskuudessa, on myös Lottien toiminta saanut ansaitsemansa kiitoksen. On vihdoin tullut julkisen tunnustuksen ja kiitoksen aika. Valitettavasti osalle se on tullut liian myöhään. Perinne kuitenkin elää ja sitä pitää vaalia.

Itsenäisyyden juhlavuotena olemme kiitollisina muistelleet suomalaista yhteiskuntaa, sen haasteita sata vuotta sitten, sotiemme kunniakasta perintöä ja hyvinvointisuomen rakentamista. Ehkä me nuoremmat polvet emme aina tiedosta tai ymmärrä, että Lotat ja Suomen naiset ovat tätä menestystarinaa, jonka ansiosta saamme tänään viettää Lotan päivää itsenäisessä Suomessa sinivalkoisten lippujen alla.

Kiitän perinneyhdistystä sen työssä Lottien työn perinteenjatkajana ja toivotan kaikille oikein hyvää Lotan päivää!

Vesa Huuskonen

Kunnanjohtaja, eversti evp

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest
Vesa Huuskonen

Vesa Huuskonen

Close Menu